Kulttuurimatkalla itänaapurissa

Pääsimme mukaan osallistumaan TAMKin kansainväliselle kurssille Pietariin, missä tavoitteena oli opettaa venäläisille yliopisto-opiskelijoille Business Model Canvas -työkalun käyttöä. Opetus ja fasilitointi suoritettiin käytännönläheisesti workshop-muotoisena; kansainväliset pienryhmät jalostivat keksimäänsä bisnesideaa Canvasin avulla yhdistäen tähän talouslaskelmia sekä mm. SWOT-analyysin.

Viikko oli erittäin mielenkiintoinen, sillä meistä kukaan ei ollut koskaan käynyt Venäjällä. Kaikki oli niin valtavan suurta verrattuna minimalistiseen Suomen maahan. Tiesimme toki, että kulttuurit ovat hyvin paljon eriävät, vaikka naapureita olemmekin ja jaamme osan historiaa. Näiden kulttuurierojen näkeminen paikan päällä konkereettisesti oli yksi parhaista kohdista viisipäiväisessä reissussamme. Yksi kurssimme tavoitteista olikin tutustua Venäläiseen kulttuuriin, paikallisiin tapoihin ja ihmisiin.

Vietimme paljon aikaa yliopistolla, mikä tarkoitti, että pääsimme näkemään palan paikallista koulumaailmaa hyvin läheltä. Ensimmäinen huomattava ero, minkä huomasimme, oli ensimmäisenä tapaamamme opettajan käytös meitä opiskelijoita kohtaan. Olemme itse tottuneet aktiiviseen verkostoitumiseen, joten ensimmäisenä menimme kättelemään paikalla ollutta miespuolista professoria. En tiedä oliko se virhe vaiko äärimmäisen hyvä oppitunti nimenomaan tälle professorille, mutta hän häkeltyi suuresti. Venäjällä auktoriteettikulttuuri vallitsee vahvasti, minkä myötä oppilaat eivät ylempiarvoisia opettajiaan puhuttele tuttavallisesti saati kättele. Auktoriteetti näkyy myös työelämässä, sillä venäläinen työkulttuuri on erittäin johtajakeskeinen. Johtaja on suunnannäyttäjä, ohjeistaja ja asioiden konkretisoija. Myös opetus on kouluissa erittäin perinteistä, luentopohjaista, joten pitämämme workshop oli kaikille paikallisille erikoinen tilanne, johon opettajat eivät halunneet osallistua.

Suomessa olemme tottuneet hyvään asiakaspalveluun, ja sitä ihmiset osaavat vaatiakin. “Asiakas on aina oikeassa”-ajattelutapa ei aivan tuntunut ainakaan Pietarissa pätevän, sillä huomasimme, että asiakasta ei katsottu silmiin, heille ei välttämättä sanottu juuri sanaakaan, palvelu oli usein todella hidasta ja välinpitämätöntä. Kun annoimme palautetta, eräskin tarjoilija edessämme pyöritteli silmiään ja tämä jouduttiin vaihtamaan toiseen. Liekö meni hermot vaativien suomalaisten kanssa. Mielenkiintoinen tekemämme huomio oli, kun suunnittelimme workshopissa bisnesideoitamme, kahvilasuunnitelmaa tekevän ryhmän paikalliset vahvistukset olivat erittäin hämmentyneitä siitä, kuinka paljon painotimme palvelua. Heidän mielestään itsepalvelu olisi ollut ehdoton juttu. Tietenkään nämä pointit eivät pidä paikkaansa kaikkialla, saimme joissain paikoissa myös todella hyvääkin palvelua. Esimerkkinä maatuskakauppa, josta yksinkertaisesti ei voinut lähteä ostamatta mitään.

Näimme matkallamme vain murto-osan Venäjästä, mutta silti koimme nähneemme paljon. Ainakin oma käsitykseni suuresta naapuristamme muuttui jonkin verran, ja jäi halu nähdä vielä lisää. Varmasti tulevaisuudessa tulen vielä käymään uudelleen, ja toivon, että myös Eventassa löytäisimme läheisestä naapuristamme sen bisnespotentiaalin.


Terkuin, Jonna


Lähteet:

TAMK-kurssi Pietariin
https://yrityssuomi.fi/web/maatietoa-venajasta/yleistietoa-venajasta