Puhutaan hetki fiiliskierroksesta

Puhutaan hetki fiiliskierroksesta

Eventassa on käsitelty paljon syksyn aikana aihetta fiiliskierros. Fiiliskierros käydään yleensä pajan alussa, jotta saadaan juteltua kuulumiset ja mielen päällä olevat askarruttavat asiat pois ennen yhteistä oppimishetkeä. Tiimistämme löytyy sekä fiiliskierrosta rakastavia että kyseenalaistavia persoonia. Onko fiiliskierros tarpeellinen? Jos on niin miksi? Miten vastaanottaa toisten tunteita? Tarttuvatko tunteet? Mitä tunteelle tai asialle pitäisi tehdä? Vai pitäisikö tehdä mitään?

Törmäsin taannoin Maaret Kallion kolumniin ”Kun kumppani tulee raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja räjähtää, häntä kannattaa lähestyä tunteella” ja se todella sykähdytti. On helppo samaistua ihmiseen, joka purkaa läheiselleen ahdistustaan. Hän odottaa kuulevaa korvaa. Usein hän saa kuitenkin neuvoja ja vähättelyjä tullakseen samalla sivuutetuksi. Samaan aikaan on helppo samaistua toiseen osapuoleen, joka ahdistuu toisen tunteiden intensiteetistä ja alkaa jakelemaan neuvoja. Toinen yrittää ratkaista ongelman, eikä malta kuunnella ja kiinnostua. Tällöin ei tavoita tunnetta ja syntyy uusi ongelma. (Kallio 2018.)

Olemme puhuneet paljon tunteiden tarttumisesta. Miten vaikuttaa muuhun tiimiin, jos yksikin ihminen on fiiliskierroksella pahalla tuulella. Kokemukseen liittyy näkemyseroja. Osan mielestä fiiliskierros tulisi jättää pois, niin tunteissa vellominen ei jatkuisi. Toiset – kuten esimerkiksi minä  – ajattelen fiiliskierroksen olevan mahdollisuus tyhjentää pää muista ajatuksia ja keskittyä sen jälkeen olemaan syvästi dialogissa. Monesti pelkästään ääneen sanominen helpottaa ja dialogista pääsee tulemaan nopeammin syvälle luotaavaa, kun sille annetaan mahdollisuus.

Herkkänä ihmisenä tiedän kyllä, mitä tunteiden tarttuminen on. Lapsena tunnuin lukevani perheenjäsenteni ajatuksia ja aavistin monesti heidän tunteensa ennen kuin he olivat itsekään tietoisia niistä. Tämä on heijastunut myöhemmin ystävä- ja parisuhteisiin. Oman lapsen saamisen myötä omien tunteiden erottaminen muiden tunteista on kehittynyt valtavasti. Vaikka edelleen aavistan herkästi muiden tunteita ja fiiliksiä, en ota niitä omakseni antamasta empatiastani huolimatta. Tämä on harjoittelun tulosta. On helpompaa olla toiselle ihmiselle läsnä. Usein se on kaikki, mitä tarvitaan. Kyse on tunneyhteyden luomisesta (Kallio 2018).

Samaan aikaan arkisten tunteiden ja ajatusten jakaminen tuo meitä lähemmäs toisiamme ja opimme tuntemaan toisemme paremmin. Niin ryhmästä ihmisiä tulee perhe, parista pariskunta ja laumasta tiimi. Kaipaamme inhimillisiä pieniä kohtaamisia toistemme kanssa. Pienistä kohtaamisista ja empatiakyvystä syntyy liima toistemme välille. Vasta sitten olemme valmiita menemään yhdessä kohti suurempaa merkitystä.

Inhimillisesti,

Jasmiina Servo / Eventa 5.0

 

Lähde

Kallio, M. 2018. Kun kumppani tulee raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja räjähtää, häntä kannattaa lähestyä tunteella. Julkaistu 21.11.2018. Päivitetty 21.11.2018. Luettu 13.12.2018. https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000005905379.html?fbclid=IwAR20fj1yZ4UKDugSdac92fuNQFY-cVmJ0h3jANjK5nR-PGLhs4cyzQ4QVKg

 

Työnhakua omana itsenä

Työnhakua omana itsenä

Nyt olen sellaisessa jännittävässä tilanteessa, että kahden tunnin kuluttua on minun ensimmäinen työhaastatteluni. Se sai sitten ajattelemaan työnhakua kokonaisuutena. Ja tulipahan todettua, että on se maailma ihan vinksallaan sen suhteen.

Työn hakeminen on tätä nykyä totuudenmukaisuuden ja mielistelyn risteymä. Halutaan tuoda ilmi omaa persoonaa ja mielenkiinnon kohteita. Toisaalta halutaan sovittaa omaa minää työnhakukriteereihin sopivaksi.

Tätä nykyä jokaista pilkkua nussitaan ja rassataan ikään ja ikuisuuteen saakka työhakemusta laatiessa. Mietitään kirjoitetaanko innostunut vai kiinnostunut kertoessa omasta tunteestaan kyseistä työtehtävää kohtaan. Onkohan toinen nyt liian voimakas sana. Eihän tässä halua kuulostaa siltä, että nuoleskelee. Toisaalta ei voi kuulostaa liian alakuloiselta ja tylsältä. Kyllähän tämän työpaikan haluaa ja haluaa myös osoittaa sen hakemuksessaan. Kuulostanko nyt liian pyrkyriltä? Miten olisi kirjoittaa asiat omilla sanoillaan, tarkastaa kirjoitusvirheiltä, antaa kaverille luettavaksi, tehdä muutokset ja lähettää hakemus. Yksinkertaista. Järkevämpiä kysymyksiä mielestäni on: miksi haen tänne töihin? Onko se raha? Miksi? Onko se askel omalla urapolulla? Vai eikö ole oikein syytä hakemiselle. Jos ei tiedä tarkkaa syytä työnhaulle, niin kuinka hyvin voi sen kuvitella menevän.

Työhaastattelu on seuraava asia. Neuvotaan, että puetaan siistit vaatteet päälle, hymyillään, ollaan luettu kaikki saatavilla oleva tieto työpaikasta ja tämänhetkisistä uutisista liittyen työpaikkaan. Pitää muistaa varma, mutta ei liian puristava, kädenpuristus tervehtiessä. Sen lisäksi on neuvoja hyvään esiintymiseen. Älä liikuta käsiäsi liikaa, seiso suorana tai istu selkä suorana. Älä katso koko aikaa silmiin. Katso vähintään puolen minuutin välein pois haastattelijasta, mutta älä samaan aikaan, kun hän kysyy kysymystä. Älä naputa sormiasi pöytään. Se viestii hermostuksesta. Älä puhu liian nopeaa tai toisaalta myöskään liian hitaasti. Sopiva nopeus vaihtelee tilanteen mukaan. Ole luonnollinen. Ole oma itsesi. Milläköhän järjellä sitä on oma itsensä samalla noudattaen kaikkia yllä mainittuja ohjeita. Tämä kaikki tulisi suorittaa myös hyvin luonnollisesti. Voin vain kuvitella itseni katsomassa kellosta puolen minuutin välein, koska käännän pääni pois haastattelijasta ottaen huomioon etten tee sitä kysyksen aikana. Vaikuttaisin varmasti hyvin luonnolliselta…

Eihän se niin ole, että ollaan, jotain, mitä ei olla ja sillä päästään sisään. Sehän on valehtelua sekä itselle, että tulevalle työnantajalle. Erinomainen tapa aloittaa työsuhde. Työnhakuun kannattaa siis tähdätä aivan omana itsenään ja muistaa oppaiden olevan vain suuntaviivoja helpottamaan hakemuksen täyttöä. Ei kun työtä hakemaan.

Kiinalaiset tulevat

Venäläiset turistit ovat pitkään olleet Suomen matkailualan kultapossuja. Turistien virta itärajan tuolta puolen on viime vuosina alkanut kuitenkin vähentyä. Suurimpia syitä tähän lienevät pakotteet ja Venäjän taloudellinen tilanne. Myös Suomen vienti on suuresti nojannut naapuriimme ja itse olen monesti kuullut kommentteja joissa kehotetaan opiskelemaan venäjää ja suuntaamaan kasvua itään. Kielten opiskelu ei ole koskaan pahasta, mutta voisiko vastaus Suomen taloudelliseen kasvuun löytyä kauempaa idästä?

(lisää…)

TTO Business Seminar 25.10.2016

Tampereen tradenomiopiskelijat –ainejärjestö järjesti tänä vuonna uudestaan TTO Business seminaarin. Tällä kertaa seminaari järjestettiin Proakatemian tiloissa Finlaysonilla ja puhujina olivat Tommi Huovinen, Mikael Juntunen sekä Madventuresin Tuomas Milonoff ja Riku Rantala. Itsensä kehittäminen maailman muuttumisen tahdissa oli yksi keskeisistä teemoista illan aikana. Puheenvuorot herättivät varmasti muissakin kuuntelijoissa mielenkiintoisia ajatuksia ja pohtimista siitä, miten voisi itse kehittää itseään oman elämänsä saralla.

(lisää…)