Puhutaan hetki fiiliskierroksesta

Puhutaan hetki fiiliskierroksesta

Eventassa on käsitelty paljon syksyn aikana aihetta fiiliskierros. Fiiliskierros käydään yleensä pajan alussa, jotta saadaan juteltua kuulumiset ja mielen päällä olevat askarruttavat asiat pois ennen yhteistä oppimishetkeä. Tiimistämme löytyy sekä fiiliskierrosta rakastavia että kyseenalaistavia persoonia. Onko fiiliskierros tarpeellinen? Jos on niin miksi? Miten vastaanottaa toisten tunteita? Tarttuvatko tunteet? Mitä tunteelle tai asialle pitäisi tehdä? Vai pitäisikö tehdä mitään?

Törmäsin taannoin Maaret Kallion kolumniin ”Kun kumppani tulee raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja räjähtää, häntä kannattaa lähestyä tunteella” ja se todella sykähdytti. On helppo samaistua ihmiseen, joka purkaa läheiselleen ahdistustaan. Hän odottaa kuulevaa korvaa. Usein hän saa kuitenkin neuvoja ja vähättelyjä tullakseen samalla sivuutetuksi. Samaan aikaan on helppo samaistua toiseen osapuoleen, joka ahdistuu toisen tunteiden intensiteetistä ja alkaa jakelemaan neuvoja. Toinen yrittää ratkaista ongelman, eikä malta kuunnella ja kiinnostua. Tällöin ei tavoita tunnetta ja syntyy uusi ongelma. (Kallio 2018.)

Olemme puhuneet paljon tunteiden tarttumisesta. Miten vaikuttaa muuhun tiimiin, jos yksikin ihminen on fiiliskierroksella pahalla tuulella. Kokemukseen liittyy näkemyseroja. Osan mielestä fiiliskierros tulisi jättää pois, niin tunteissa vellominen ei jatkuisi. Toiset – kuten esimerkiksi minä  – ajattelen fiiliskierroksen olevan mahdollisuus tyhjentää pää muista ajatuksia ja keskittyä sen jälkeen olemaan syvästi dialogissa. Monesti pelkästään ääneen sanominen helpottaa ja dialogista pääsee tulemaan nopeammin syvälle luotaavaa, kun sille annetaan mahdollisuus.

Herkkänä ihmisenä tiedän kyllä, mitä tunteiden tarttuminen on. Lapsena tunnuin lukevani perheenjäsenteni ajatuksia ja aavistin monesti heidän tunteensa ennen kuin he olivat itsekään tietoisia niistä. Tämä on heijastunut myöhemmin ystävä- ja parisuhteisiin. Oman lapsen saamisen myötä omien tunteiden erottaminen muiden tunteista on kehittynyt valtavasti. Vaikka edelleen aavistan herkästi muiden tunteita ja fiiliksiä, en ota niitä omakseni antamasta empatiastani huolimatta. Tämä on harjoittelun tulosta. On helpompaa olla toiselle ihmiselle läsnä. Usein se on kaikki, mitä tarvitaan. Kyse on tunneyhteyden luomisesta (Kallio 2018).

Samaan aikaan arkisten tunteiden ja ajatusten jakaminen tuo meitä lähemmäs toisiamme ja opimme tuntemaan toisemme paremmin. Niin ryhmästä ihmisiä tulee perhe, parista pariskunta ja laumasta tiimi. Kaipaamme inhimillisiä pieniä kohtaamisia toistemme kanssa. Pienistä kohtaamisista ja empatiakyvystä syntyy liima toistemme välille. Vasta sitten olemme valmiita menemään yhdessä kohti suurempaa merkitystä.

Inhimillisesti,

Jasmiina Servo / Eventa 5.0

 

Lähde

Kallio, M. 2018. Kun kumppani tulee raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja räjähtää, häntä kannattaa lähestyä tunteella. Julkaistu 21.11.2018. Päivitetty 21.11.2018. Luettu 13.12.2018. https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000005905379.html?fbclid=IwAR20fj1yZ4UKDugSdac92fuNQFY-cVmJ0h3jANjK5nR-PGLhs4cyzQ4QVKg

 

Tiimissä on voimaa – Tiimidiili 2017

Tiimissä on voimaa – Tiimidiili 2017

Saanko esitellä vuoden 2017 tiimidiilin voittajatiimin: Eventa Creative!

 

Tiimidiili on vuosittain Proakatemialla järjestettävä innovointikilpailu, johon osallistuvat kaikki akatemian tiimit sekä yleensä myös tulevat akatemian opiskelijat. Varsinaista palkintoa ei tässä kisassa ole, vaan kaikki tiimit tekevät parhaansa toimeksiantoon hyväntahtoisen kilpailuhengen vallitessa koko Proakatemialla. Työskentelyaikaa tiimidiilissä on noin kahdeksan tuntia, jonka jälkeen tiimillä tulee olla valmis raportti ja esitys toimeksiantajalle.

(lisää…)

Kiinalaiset tulevat

Venäläiset turistit ovat pitkään olleet Suomen matkailualan kultapossuja. Turistien virta itärajan tuolta puolen on viime vuosina alkanut kuitenkin vähentyä. Suurimpia syitä tähän lienevät pakotteet ja Venäjän taloudellinen tilanne. Myös Suomen vienti on suuresti nojannut naapuriimme ja itse olen monesti kuullut kommentteja joissa kehotetaan opiskelemaan venäjää ja suuntaamaan kasvua itään. Kielten opiskelu ei ole koskaan pahasta, mutta voisiko vastaus Suomen taloudelliseen kasvuun löytyä kauempaa idästä?

(lisää…)

Bristol TE Summer Camp esipinkun silmin

Hei vaan kaikille! Ennen kuin aloitan kertomaan meidän viimeviikkoisesta seikkailustamme Bristolissa, tahdon kertoa kuka minä olen. Olen Kallion Hanna, Eventan tuleva jäsen – esipinkku. Meille esipinkuille tarjoutui tänä vuonna uskomaton mahdollisuus lähteä osalliseksi Summer Camppia, joka järjestettiin tällä kertaa Englannin Bristolissa. Saatuani kutsun, rohkaistuin lähtemään heti mukaan, vaikka aluksi en tuntenutkaan ketään ja olin myös ainut esipinkku. (lisää…)