Kahden tunnin yöunet

Kahden tunnin yöunet

Kamppailen useasti ajatuksen ”pitäisikö mennä nukkumaan” kanssa. Tämän kaltaiset ajatukset ovat usein seurausta siitä, etten ole kerennyt saada jotakin asiaa valmiiksi suunnittelemaani aikamääreeseen mennessä. Yrittäjän ja yrittäjäopiskelijan arki on usein hyvin työllistävää, aina olisi jotakin, mitä voisi vielä tehdä, jotta edettäisiin asian x kanssa eteenpäin ja välillä miettii, miten voisi sada lisättyä valveillaoloaikaa vuorokauteen. Itseasiassa, olin reilu puolisen vuotta sitten niin kiinnostunut valveillaoloajan lisäämisestä, että päätin kokeilla Timothy Ferriksen, maailmankuulun monitaiturin kirjasta lukemaani kahden tunnin yöunimenetelmää ”Ubermanin unirytmi” lisätäkseni 6 tuntia valveillaoloaikaa vuorokauteen. Palataan omalla kehollani tekemääni tutkimukseen tässä kirjoituksessa vielä myöhemmin, mutta käydään ensin läpi, mitä hyötyä tutkitusti hyvistä yöunista on ja mihin nämä väitteet perustuvat.

Katsoin kunnon yöunenien merkityksestä kertovan TED-Talkin. Siinä kerrottiin, että unen aikana keho tasaa ja säätelee monia elintärkeitä toimintojaan, vaikuttaen hengitykseen, ja säädellen kaikkea verenkierrosta kasvuun ja immuunivasteeseen. Tämän lisäksi uni on tärkeää myös aivoillesi, joihin viidennes kaikesta kiertävästä verestä ohjautuu vaipuessasi uneen. Se mitä tapahtuu aivoissasi nukkuessasi, on hyvin aktiivista uudelleen järjestelyä. Se on erittäin oleellista muistin toiminnalle. 1800-luvun psykologi Herman Ebbinghaus osoitti, että unohdamme keskimäärin 40 % uusista asioista kahdenkymmenen ensimäisen minuutin aikana ilmiö tunnetaan nimellä ’unohtamiskäyrä’ (forgetting curve). Tätä voidaan ehkäistä prosessilla nimeltä ’muistijälkien vakiinnuttaminen’. Siinä tietoa siirretään korkean hävikin lyhytkestoisesta muistista luotettavampaan pitkäkestoiseen muistiin. Tämä vakiinnuttaminen tapahtuu osin aivojen keskeisessä osassa, joka tunnetaan nimellä hippokampus. hippokampuksella on erityinen rooli pitkäkestoisten tarinallisten muistijälkien vakiinnuttamisessa, kuten faktat ja käsitteet, joita sinun tarvitsee muistaa kokeessa. Toisin kuin toiminnallinen muisti, kuten sormien liikesarjat, joita tarvitset pianokappaleen oppimiseen. On olemassa muutamia keinoja vaikuttaa muistijälkien syntymisen voimakkuuteen. Esimerkiksi kokemukset kiihtyneessä, muuten liikuttuneessa tilassa, tai paineen alla painuvat mieleen johtuen hippokampuksen kytkeytymisestä aivojen tunneosiin. Mutta yksi tärkeimmistä tekijöistä muistijälkien muodostumiseen on hyvä yöuni. Unen voidaan sanoa koostuvan neljästä tasosta, joista syvintä kutsutaan hidasaalto uneksi ja vilkeuneksi. nämä unen tasot paljastavat yhteyden aivorungon, hippokampuksen, talamuksen ja aivokuoren välillä. Eri unen tasojen on näytetty osallistuvan erilaisten muistijälkien muodostumiseen. Tutkimusten perusteella nukkumaanmeno kolme tuntia kaavojen ja käsitteiden opiskelun ja tuntia liikesarjan opiskelun jälkeen olisi optimaalisinta. Näin ollen unesta karsiminen ei ole vain haitallista terveydellesi, vaan oikeasti vähentää mahdollisuuksiasi painaa mieleen kaikkea edellisenä iltana oppimaasi. Kaikki tämä oli tiedossani ennen kuin aloitin kahden tunnin yöuni kokeilun. Minua kuitenkin kiehtoi ajatus tiitä, että saisin kuusi tuntia lisää valveillaoloaikaa päivääni, joten halusin haastaa yleisesti tunnettua ja todistetusti järkevää nukkumisrytmiä.

Pystyn samaistumaan Timothy Ferriksen ajatuksiin ja kirjoituksiin, sillä ne ovat hyvin lähellä omiani. Luin Ubermanin unirytmistä ensimmäisen kerran hänen kirjastaan ”4 hour body”, mikä sisälsi mitä oudoimmalta kuulostavia menetelmiä superihmiseksi kehittymisessä. Jos olet joskus lukenut kirjan ”Idiootit ympärilläni” pystyt varmasti ymmärtämään minua hyvin keltaisena ihmisenä, miksi olen lähtenyt kokeilemaan Ubermanin unirytmiä. Kaikessa yksinkertaisuudessa innostuin vain ajatuksesta, että voisin olla pidempään hereillä ja tuntea oloni virkeämmäksi, sillä olen muutenkin huono menemään nukkumaan. Käytännössä menetelmä toimii niin, että joka neljän tunnin välein tulee nukkua kahdenkymmenen minuutin unet. Rutiinista ei saa luistaa ja nukkumaan meno ei saa viivästyä aikataulusta juurikaan. Esimerkiksi töistä tai koulusta johtuvista syystä monelle tämänlainen unirytmi ei ole mahdollista toteuttaa. Näin kuitenkin itse rytmin toteuttamisen mahdollisena, sillä ainut pakollinen yhtäjaksoinen hereillä olo tapahtuisi kaksi kertaa viikossa koululla ja kestoltaan olisi juuri sen neljä tuntia. Tämän unirytmin toimivuus perustuu vilkeunen lisäämiseen vuorokauden kokonaisunen määrässä.

Luin ennen kokeilua, että vaikein vaihe tähän rytmiin pääsemisessä olisi ensimmäinen eli ns. ”zombi vaihe”, joka kestäisi henkilöstä riippuen noin kolme viikkoa. Tämän vaiheen aikana päättyi oma kokeiluni. Olin ajatellut, että voisin sovittaa kouluaikataulut yhteen rytmin kanssa, mutta en pystynyt olemaan tarpeeksi läsnä zombivaiheen aikana ja päiväunien aloittaminen oikeaan aikaan ei aina onnistunut niin kuin olin aikatauluttanut, koska ulkopuolisia velvoitteita oli liiaksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että rytmiin on vähintäänkin mahdollista päästä ja että siinä on mahdollista pysyä, mikäli elämäntilanteesi on kuukauden ajan ns. aikatauluvapaa. Tästä syystä aionkin kokeilla Ubermanin unirytmiä joskus tulevaisuudessa. Olihan se siistiä, miten paljon enemmän sai Proakatemialla ja kotona tehtyä asioita, kun vietti siellä muutaman päivän putkeen nukkuen vain lyhyet päiväunet neljän tunnin välein! En ole kiinnostunut elämään Ubermanin unirytmin mukaan pitkällä aikavälillä, vaan haluan todeta sen itselläni joko toimivan tai epäonnistuvan olosuhteista riippumattomasta syystä. Näen kyseisen unirytmin lisäävän valtavasti mahdollisuuksia tuottavuuden saralla. En kuitenkaan edes onnistuessani pitäisi rytmiä kovinkaan kauaa päällä, sillä pitkässä juoksussa pelkään muiden univaiheiden vähentymisen kokonaisunen määrässä aiheuttavan terveysriskejä, joista ei ole tutkimustietoa, sekä onhan se kiva nukkua kunnon yöunet. En suosittele ketään kokeilemaan Ubermanin unirytmiä ilman lääkärinsä kanssa asiasta keskustelua.

 

Lähde:

TED-Talk – Kunnon yöunien merkitys – Shai Marcu

https://www.ted.com/talks/shai_marcu_the_benefits_of_a_good_night_s_sleep?language=fi#t-660

Living on the edge

Living on the edge

I’ve always been interested in climbing. When I was younger, I often went out to look for new places to climb, of course without my mom knowing anything about it, sorry ma. I am grateful that I’m still alive. I watched TED-Talk, where Alex Honnold told about his lifestyle as a climber who often does free soloing, climbing without the rope, all by himself. I was inspired to write for you guys, because I have had the same kind of thoughts that Alex had while he was in trouble at the wall.

I remember when I was young and stupid. I found this bomb shelter that was located in Tampere next to Pyhäjärvi. Above the shelter door rose a wall of rock of about 70 meters height that I thought I could climb, so I went for it. The wall Alex was climbing was quite much taller, but his situation was the same I had when he started panicking at the middle of the wall. I was in serious trouble, because I had already climbed maybe 30 meters and I didn’t know what my next move would be. If I fail my next move, I die. I didn’t have my phone on me and nobody even knew I was there.

I learned a lot about myself that day. I love to live on the edge, that is just who I am. When you don’t have any other option than to just survive, you can and will use your full potential. There is only one thing that you should keep in mind when facing moment like this in your life, keep your focus on what you are doing, nothing else. Don’t let fear take control, don’t think what could happen to you if you fail, don’t think extra. Only when you have a clear mind, can you fully control your body.

If you are doing a public speech, you may have these same kind of feelings. Thoughts may come to your mind “What if I lose my word?”, “For sure, they are going to laugh me out of stage.” or “What if I say something that I shouldn’t?”. People often think that something could go wrong. That is normal, I would say. We call that performance stress. I often have it, too, but I also use the knowledge on how to clear your mind, to relieve the stress while performing. It’s not easy at all, but it really helps!

I am very lucky that I didn’t fully lose my nerves when climbing that day, otherwise I wouldn’t be writing this. I will make a new year’s resolution and pick up a habit of meditation starting 2019 to make my mindset even stronger. Why? Because even though I can currently use the right tools to relieve panic and stress, I haven’t mastered them yet, unless my life is in danger. Guys, remember to enjoy your lives but don’t waste them, you are not immortal. Henri Roivas

 

Source:

https://www.ted.com/talks/alex_honnold_how_i_climbed_a_3_000_foot_vertical_cliff_without_ropes#t-131888

Kevätretki Barcelonaan

Koulumme on mielenkiintoinen, sillä suoritamme opintopisteitä pyörittämällä oikeaa yritystoimintaa. Olen yksi Eventa Creative osuuskuntamme omistajista. Tämä osuuskunta toimii täysin Suomen lainsäädännön mukaan. Tekemällä oppimisen uusi opetustyyli on mahdollistanut muun muassa sen, että pystyt kierryttämään työkokemustasi yrittäjänä koko siltä ajalta mitä olet käyttänyt opintoihisi. Eikö kuulostakin mielenkiintoiselta? Sitä se on minulle ainakin ollut tämän vajaan kahden vuoden ajan.

Eventan kesken on ollut myös tapana lähteä joka vuotiselle kevätretkelle jonnekin päin maailmaa. Näillä reissuilla on useasti suoritettu jotain koulutusta edistävää toimintaa. Tänä vuonna päätimme lähteä matkalle Barcelonaan. Reissulle haimme rahoitusta muun muassa Ruuskasen säätiöltä. Tarkoituksena oli vierailla Alimentaria 2018 ruoka ja juoma messuilla, käydä yritysvierailulla jo valmistuneen Barcelonan tiimiakatemialaisen alumnin yrityksessä sekä tietysti vierailla kyseisessä tiimiakatemiassa ”TeamLabissa”.

Itse saavuin muutama päivä ennen ja muutama päivä jälkeen virallisen osuuden, jotta voisin tutustua kaupunkiin ja sen tarjoamiin vuoristoteihin cruiserillani. Tutustuin matkalla muutamaan paikalliseen, joilta tiedustelin mitä kaikkea kaupungissa voi tehdä ja kokea. Löysin myös paikallisen kauppahallin täynnä paikallisia mereneläviä, lähitilojen lihoja sekä tuoreita kasviksia. Näihin raaka-aineisiin tutustuin mielenkiinnostuksesta ruokaan tulevina päivinä kokkaamalla aterioita tietämättä mitä kyseiset raaka-aineet edes olivat. Oli meinaan mielenkiintoista!

Virallinen osuutemme oli suunniteltu neljälle päivälle. Ensimmäisenä päivänä vierailimme paikallisessa tiimiakatemiassa ”TeamLab”, josta meidän oli tarkoitus lähteä yritysvierailulle. Iloksemme vastassa odotti mukavan oloinen, yrittäjähenkinen nainen. Harmiksemme hän ei kuitenkaan ollut yrittäjä jota tulimme tapaamaan, sillä kyseinen yrittäjä oli estynyt viime hetkellä tapaamisesta. Tämä ei kuitenkaan fiilistä haitannut. Saimme kattavan tietopaketin siitä mitä tiimiakatemialla Barcelonassa tehdään. Tarkoituksena oli osallistua myös seminaariin, jota valmistunut opiskelija oli pitämässä TeamLabilla. Emme kuitenkaan jääneet seminaaria kuuntelemaan, sillä puhuja piti esityksensä espanjan kielellä. Seuraava päivä alkoikin sitten workshop sessiolla, mikä järjestettiin TeamLabin tiloissa. Kävimme workshopin läpi dialogia hyödyntäen, niin että espanjalaiset ensin esittelivät omia projektejaan, jonka jälkeen oli meidän vuoromme esittää omia juttujamme. Keskustelu herätti monenlaisia tuntemuksia niin meissä, kuin myös espanjalaisissa. Espanjalaiset kokivat keskustelumme erittäin hyödylliseksi heidän koulunsa toiminnan kehittämisen kannalta ja olivat erittäin kiinnostuneita tulevaisuuden yhteistyömahdollisuuksista.

Koko reissun kruunasi vielä mielettömän kattavat ruoka ja juoma messut, jotka koostuivat useista eri messuosastoista ja lukemattomista messuständeistä. Paikalle oli saapunut lukematon määrä alan ammattilaisia. Mielenkiintoista oli nähdä Espanjan bisneskulttuurin eroja verrattuna Suomeen. Ehkä eniten pisti silmään se, että ensimmäinen puheenvuoro oli lähes poikkeuksetta minun ja vasta sen jälkeen espanjalaisen. Messuilla tuli vaihdettua käyntikortteja ja ideoita useamman eri yrittäjän kanssa ja toivonkin näistä vielä joskus kehkeytyvän jonkinlaisia yhteistyömahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan Barcelonasta jäi minulle hyvin positiivinen kuva ja toivottavasti pääsen vielä joskus tekemään bisnestä heidän kanssaan.