Suut suppuun ja kirjoittamaan!

Miettiminen, pohtiminen, suunnittelu. Kaikki edellä mainitut ovat loistavia asioita tehdä, kun niille on varattu aikaa. Tämä ei kuitenkaan toimi, kun ollaan tilanteessa, jossa tulee tehdä ja nopeasti. Viittaan Eventan kirjapisteiden karttumiseen, joiden vauhdilla valmistumisen voi lykätä 2080-luvulle. On saatava pyörä pyörimään ja hommat hoitumaan. Nyt ei ole suunnittelulle aikaa, vaan tulee kuroa umpeen menetetty edistys.

 

Kesti kauan itsellekin myöntää, että tässähän sitä vain lykkää sitä tekemistä ainaisella suunnittelulla. Suunnittelen seuraavalle kuulle ajat jolloin luen ja kirjoitan. Todellisuudessa käytän näille varatut ajan lisäsuunnittelulle. Mietin miten voisin muotoilla esseiden kirjoittamisen prosessiksi. Uskottelen itselleni etten halua kirjoittaa ennen kuin täydellinen malli esseiden kirjoittamista varten on valmis. Lopputuloksena turhaudun saamiini tuloksiin ja tunnen pahaa oloa siitä, etten pystynyt noudattamaan suunnitelmaani. Kirjoitusteni laatu on parhaimmillaan tyydyttävää. Mitä muutakaan voi odottaa tekstiltä, joka on painettu kasaan viimeisenä päivänä, puolessatoista tunnissa.

 

Tilanne on taas ajautunut tähän: suunnittelua ja pohtimista on tehty, itse lukemistakin. Kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt taka-alalle. Nyt on aika kirjoittaa.

 

Tällä hetkellä aikaa on kymmenen päivää yhden sijaan. Puristan seuraavina kuutena päivänä tekstiä ulos kuin vimmattu. En suunnittele, vaan kirjoitan. Mutta sittenhän tekstistä tulee huonoa, kun sitä noin lähtee suunnittelematta kirjoittamaan? Niin tuleekin. Kysyn kuitenkin: onko ongelma nyt siinä saanko aikaan hyvää tekstiä vai saanko aikaan tekstiä ollenkaan? Ei se tekstiä yhtään paranna, että sitä suunnitellaan, suunnitellaan ja suunnitellaan kunnes lopulta se kirjoitetaan hosumalla viimeisenä päivänä. Miten tämä raivolla kirjoittaminen sitten ratkaisee mitään? Se ratkaisee kolme ongelmaa. Ensimmäisenä, saan tekstiä ulos. Toisena, teksti ei tule ulos viimeisenä päivänä, jolloin sitä ei ehdi lukea läpi ja parannella. Kolmantena, saan kirjoitettua kirjapisteet määräajassa.

 

Jei, saan kirjapisteet kasaan määräajassa. Tätähän voisi juhlistaa! Ei! Minulta puuttuu olennainen palanen tekemisestä, kurinalaisuus ja rutiini. Ilman niitä, olen samassa tilanteessa ensi keväänä. Miten sitten jatkan rutistuksen jälkeen? Kenties puhahdan sanoen: “Huh, nyt tuli tehtyä hommia. Aika palkita itseä ja heivata kirjat niin syvälle esteriin kuin mahdollista.”. Ei! Silloin olen samassa tilanteessa taas ensi keväänä. Rutistuksen jälkeen on aika sille kuuluisalle suunnittelulle. Eikä siinä vielä kaikki. On aika aloittaa tekeminen, kirjoittamisen rutinoiminen.

 

Mitä! Aloittaa heti uudestaan. Vastahan sitä lopetettiin. Ymmärrän. Nyt kyse ei ole kuitenkaan vimmalla kirjoittamisesta. Mietitään siis hetki. Seuraavan puolen vuoden aikana minun tulee kirjoittaa 20 kirjapistettä. Kuinka paljon se tarkoittaa päivätasolla? Alla on taulukko havainnollistamaan asiaa.

 

Päiviä aikaa Kirjapisteitä Sanaa per kirjapiste Sanaa per päivä
180 20 450 50

 

50 sanaa päivässä ei ole mitään. Tämän blogiesseen n. 450 sanaa, kirjoitin 50 minuutissa. Nopealla matikalla voidaan todeta, että kirjoittaisin 50 sanaa päivässä n, viidessä ja puolessa minuutissa. Voiko olla niin, etten löydä joka päivä viittä ja puolta minuuttia kirjoittamiselle, tai noin neljääkymmentä minuuttia viikkoon. Ainoa, mitä se vaatii on rutiinin, kirjoittamista joka kuukausi, joka viikko ja joka päivä.

 

Nyt siis suut suppuun ja kirjoittamaan!

London Calling! – Kansainvälinen projekti loppunäyttönä

London Calling! – Kansainvälinen projekti loppunäyttönä

Jälleen lähestytään sitä aikaa vuodesta, kun Eventasta valmistuu yksi vuosikurssi. Tällä kertaa kyseessä on Eventassa syksyllä 2016 aloittaneet tiimiyrittäjät, joita kotoisammin ”Eventa 3.0:ksi” kutsutaan.

Proakatemian opetussuunnitelmaan kuuluu kansainvälinen projekti ”Final Camp”, jonka jokainen tiimi suorittaa valmistumisensa kynnyksellä, yleensä siis marras-joulukuun taitteessa. Final Campin tarkoituksena on antaa opiskelijoiden osaamisesta viimeiset näytöt. Tavoitteena on, että opiskelijat osaavat toimia sekä soveltaa tietojaan ja taitojaan kansainvälisessä ympäristössä, rakentaa kansainvälisiä verkostoja, sekä arvioida liiketoimintansa kansainvälisiä mahdollisuuksia.

Opiskelijat hankkivat Final Campin toimeksiantajansa sekä vastaavat projektin kustannuksista itse. Ihannetilanteessa projektista maksetaan jonkinlainen kompensaatio joko rahallisesti tai esimerkiksi majoitusjärjestelyiden muodossa, mutta koska kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, opiskelijat useimmiten kerryttävät Proakatemia-opintojensa aikana toteutetuista projekteista matkakassaa reissua varten.

Kulttuurieroja ja etikettivirheitä

Lukuisten sähköpostien, some-postausten ja puheluiden jälkeen, pienen paniikin jo kolkutellessa ovella, vihdoin tärppäsi. Me, Eventa 3.0, raahaamme matkalaukkumme viikonpäästä lentokentälle ja otamme nokan kohti Lontoota!

Kansainvälinen projektimme toteutetaan suomalaiselle muotialan yritykselle, jonka tuotteille lähdemme etsimään jälleenmyyjiä ja potentiaalisia asiakkaita. Projektimme alkaa ennakkovalmisteluilla jo kotoa käsin, sillä suurten yritysten johtoportaan oven taakse ei ihan noin vain yllättäen marssita.

Eventa 3.0:n Antti Rein perehtyi heti ensimmäisenä Iso-Britannian bisneskulttuuriin, josta hän myös kirjoitti mielenkiintoisen esseen. Antti kiteyttää loistavasti kansainväliseen projektiin tehtävän etukäteisvalmistautumisen merkityksen: ”Varsinkin ulkomaille mentäessä voi olla paljon erilaisia kulttuurillisia tapoja, mitä Suomessa ei ole. Näin ollen on syytä valmistautua hyvin tutustumalla kohdemaan liike-elämän kulttuuriin ja etiketteihin. Pahimmassa tapauksessa voi mokata omat kaupat tai yhteistyömahdollisuudet ilman, että edes itse tajuaa tehneensä virheen.”

Koska meillä olemme Lontoossa vain viikon ja suurten yritysten johtohenkilöiden kanssa neuvottelusta ei kannata edes haaveilla vain yllättäen sisään marssimalla, päätimme yhdessä toimeksiantajamme kanssa, että pyrimme sopimaan tapaamiset yrityksiin jo etukäteen. Ennen satojen sähköpostien lähettämistä Antti kuitenkin perehdytti meidät muut tiivistetysti Iso-Britannian etikettiin ja bisneskulttuuriin, ettemme torppaisi mahdollisuuksiamme jo heti kättelyssä.

Valmistautumisella kohti menestystä

Iso-Britanniassa tärkeimpiä kommunikoinnissa huomioon otettavia asioita ovat kohtelias ja virallinen puhuttelutapa. Etenkin itseä vanhempien tai arvovaltaisten henkilöiden sinuttelu on etikettivirhe. Meille suomalaisille hieman vieras ”small talk”, eli kevyt jutustelu ennen virallisen asian käsittelyä on Iso-Britanniassa osoitus kohteliaisuudesta sekä kunnioituksesta keskustelukumppania kohtaan.

Sain tehtäväkseni kääntää yritysten kontaktointiin toteutetun sähköpostiviestipohjan englanniksi. Tehtävää varten perehdyin vielä hieman Iso-Britannian etiketin mukaisiin kohteliaisiin ja virallisiin kirjoitusmuotoihin ja fraaseihin. Myös kirjallisessa kommunikoinnissa kunnioittava puhuttelutapa ja viestin loppuun lisätyt small talkia mukailevat kevyet toivotukset ovat tärkeitä. Valmiin käännöksen lähetin vielä varmuuden vuoksi natiivi-britille tarkastettavaksi. Eipähän ainakaan pitäisi jäädä tapaamisten sopiminen ja kansainvälisen projektin onnistuminen etikettivirheistä kiinni!

Tiimimme jaoimme jo taistelupareihin, joista jokaiselle valittiin omat toimialat. Jokainen pari vastaa toimialansa yritysten kontaktoinnista ja niistä syntyneistä tapaamisista. Nyt jäljellä onkin enää maanista ”send”-napin rämpyttämistä, viesteihin vastailua ja matkalaukkujen pakkailua.

Eventa 3.0 on valmis valloittamaan maailman!

Terkuin, Juuli / Eventa 3.0

 


 

Eventa 2.0 reissasi Nicaraguassa ja Costa Ricassa Final Campin merkeissä.

Eventa 1.0 suoritti Final Campin Balin lämmössä.