Entäs, jos tässä olisikin aihetta käsittelevä otsikko?

Marketing Business Battlessa mainiosti esiintyneen Jani Halmeen mukaan se on kahden eri asian yhdistämistä, mitä ei ole pitkään aikaan tai koskaan aiemmin yhdistetty. Sitä, ettei tyydy ilmiselvään vaihtoehtoon. Kill your darlings, niinhän se sanonta menee. Peli, jonka ainoa sääntö on ”Entäs jos?” Se on myös torjutuksi tulemisen tunteen käsittelyä ja sen kestämistä. Monesti se on myös ajoituskysymys, koska lopputulos ei välttämättä ole tässä hetkessä vielä tarpeen, vaikka saattaa olla käyttökelpoinen myöhemmin. Se voi syntyä vain niistä asioista, joita olet kokenut. Joko arvaat mikä tämä mystinen ”se” on?

Tässä esimerkki siitä:

Rakkaus on sitä, kun halataan toista. Se on sitä semmoista, että jalat menee toisen luokse ihan itsestään ja vähän hykerryttää. Joo, sitä se rakkaus on. Niin, se tuntuu semmoisena kuplimisena ja hyppelehtimisenä ja koko ajan vain hymyilyttää. Hiekkalaatikolla se voi olla ihan semmoista, että antaa oman lapion sille toiselle tai askartelee ystävänpäivänä kortin hänelle. Joskus se voi olla myös ilkeää ja surullista, kun se toinen ei haluakaan istua vieressä tai leikkiä kotista. Silloin on sydänsuruja. Mutta sitten onneksi voi olla toinen tyttö- tai poikaystävä, jota voi rakastaa. Tai äiti ja iskä, joita voi rakastaa.

Luovuudestahan tässä on kyse. Kirjoittaminen on yksi luova muoto monien muiden luovien alojen joukossa. Meitä Akatemialaisia tämä koskettaa säännöllisesti ja välillä luovuuteen liittyy sitä tunnettua luomisen tuskaa. Minä tuskailin sen kanssa, miten tästä Halmeen vaikuttavasta esiintymisestä saisin esseen kirjoitettua. Googlailin netistä luovia harjoitteita, joista yllä oleva esimerkki on yksi. Tehtävä oli kirjoittaa jostakin aiheesta toisen ihmisen rooliin asettuen. Rakkaudesta kuulee hyviä sutjautuksia toisinaan lapsilta, joten päätin tarkastella asiaa siltä tasolta ja rempseästi luoda ihan tästä näin vaan yhden esseen luovasti luovuudesta.

Kuten Halme kertoi, luovuus syntyy niistä asioista, joita olet kokenut. Lapsen silmin rakkaudesta kirjoittaminen olisi mahdotonta, mikäli en olisi koskaan ollut lasten kanssa, tai en olisi kokenut rakkautta. Rakkauspätkän tuotoksessa osa saattaa olla sellaisia, joita olin jo aiemmin jostakin kuullut, mutta osan yhdistyi kokonaisuuteen oman olettamani ja mielikuvitukseni tuotteena. Lapset ja rakkaus itsessään ei ehkä kovin luova ratkaisu ollut, mutta sitä ennen mielessä pyöri aiheina mm. lähihoitajan työ, elektroninen urheilu ja kokin ammatti, joten ensimmäiseen mieleen juolahtaneeseen ideaan en vielä tarttunut.

Luovuuttaan voi myös harjoittaa ja haastaa tietoisesti. Google tarjoaa hakusanoilla ”luovuuden tehtävät / luovat tehtävät” jo sivukaupalla erinäisiä tehtäviä luovuuden harjoittamiseen. Arkisia rutiineitaan voi haastaa sillä, että tekee kaikki ne asiat toisin. Ekan vuoden syksyllä markkinoinnin kurssilla luovuutta ruokittiin ja testattiin tällä seuraavalla tehtävällä. Osa pesi hampaita väärällä kädellä, tietoisesti muokkasi aamurutiininsa eri järjestykseen tai niinkin arkisessa asiassa, kuin leivän täytteiden eri järjestykseen laittamisessa. Hurjaa tämä luovuus voi olla!

Luovuuden hienous on siinä, ettei sillä ole rajoja. Se antaa mahdollisuuden kaikelle erilaisuudelle ja erilaisille tulkinnoille. Entäs, jos olisinkin heti otsikossa paljastanut aiheen, olisiko tekstin alkua lukiessasi mieleesi tullut niitä muita aiheita, jos arvuuttelit mistä tässä nyt on kyse?

Lähteet:
Jani Halme. Marketing Business Battle – seminaari 16.11.2018 Torni Paja kongressi, Tampere.

Luovin terkuin Jonsu, 5.0

Työnhakua omana itsenä

Nyt olen sellaisessa jännittävässä tilanteessa, että kahden tunnin kuluttua on minun ensimmäinen työhaastatteluni. Se sai sitten ajattelemaan työnhakua kokonaisuutena. Ja tulipahan todettua, että on se maailma ihan vinksallaan sen suhteen.

 

Työn hakeminen on tätä nykyä totuudenmukaisuuden ja mielistelyn risteymä. Halutaan tuoda ilmi omaa persoonaa ja mielenkiinnon kohteita. Toisaalta halutaan sovittaa omaa minää työnhakukriteereihin sopivaksi.

 

Tätä nykyä jokaista pilkkua nussitaan ja rassataan ikään ja ikuisuuteen saakka työhakemusta laatiessa. Mietitään kirjoitetaanko innostunut vai kiinnostunut kertoessa omasta tunteestaan kyseistä työtehtävää kohtaan. Onkohan toinen nyt liian voimakas sana. Eihän tässä halua kuulostaa siltä, että nuoleskelee. Toisaalta ei voi kuulostaa liian alakuloiselta ja tylsältä. Kyllähän tämän työpaikan haluaa ja haluaa myös osoittaa sen hakemuksessaan. Kuulostanko nyt liian pyrkyriltä? Miten olisi kirjoittaa asiat omilla sanoillaan, tarkastaa kirjoitusvirheiltä, antaa kaverille luettavaksi, tehdä muutokset ja lähettää hakemus. Yksinkertaista. Järkevämpiä kysymyksiä mielestäni on: miksi haen tänne töihin? Onko se raha? Miksi? Onko se askel omalla urapolulla? Vai eikö ole oikein syytä hakemiselle. Jos ei tiedä tarkkaa syytä työnhaulle, niin kuinka hyvin voi sen kuvitella menevän.

 

Työhaastattelu on seuraava asia. Neuvotaan, että puetaan siistit vaatteet päälle, hymyillään, ollaan luettu kaikki saatavilla oleva tieto työpaikasta ja tämänhetkisistä uutisista liittyen työpaikkaan. Pitää muistaa varma, mutta ei liian puristava, kädenpuristus tervehtiessä. Sen lisäksi on neuvoja hyvään esiintymiseen. Älä liikuta käsiäsi liikaa, seiso suorana tai istu selkä suorana. Älä katso koko aikaa silmiin. Katso vähintään puolen minuutin välein pois haastattelijasta, mutta älä samaan aikaan, kun hän kysyy kysymystä. Älä naputa sormiasi pöytään. Se viestii hermostuksesta. Älä puhu liian nopeaa tai toisaalta myöskään liian hitaasti. Sopiva nopeus vaihtelee tilanteen mukaan. Ole luonnollinen. Ole oma itsesi. Milläköhän järjellä sitä on oma itsensä samalla noudattaen kaikkia yllä mainittuja ohjeita. Tämä kaikki tulisi suorittaa myös hyvin luonnollisesti. Voin vain kuvitella itseni katsomassa kellosta puolen minuutin välein, koska käännän pääni pois haastattelijasta ottaen huomioon etten tee sitä kysyksen aikana. Vaikuttaisin varmasti hyvin luonnolliselta…

 

Eihän se niin ole, että ollaan, jotain, mitä ei olla ja sillä päästään sisään. Sehän on valehtelua sekä itselle, että tulevalle työnantajalle. Erinomainen tapa aloittaa työsuhde. Työnhakuun kannattaa siis tähdätä aivan omana itsenään ja muistaa oppaiden olevan vain suuntaviivoja helpottamaan hakemuksen täyttöä. Ei kun työtä hakemaan.

Suut suppuun ja kirjoittamaan!

Miettiminen, pohtiminen, suunnittelu. Kaikki edellä mainitut ovat loistavia asioita tehdä, kun niille on varattu aikaa. Tämä ei kuitenkaan toimi, kun ollaan tilanteessa, jossa tulee tehdä ja nopeasti. Viittaan Eventan kirjapisteiden karttumiseen, joiden vauhdilla valmistumisen voi lykätä 2080-luvulle. On saatava pyörä pyörimään ja hommat hoitumaan. Nyt ei ole suunnittelulle aikaa, vaan tulee kuroa umpeen menetetty edistys.

 

Kesti kauan itsellekin myöntää, että tässähän sitä vain lykkää sitä tekemistä ainaisella suunnittelulla. Suunnittelen seuraavalle kuulle ajat jolloin luen ja kirjoitan. Todellisuudessa käytän näille varatut ajan lisäsuunnittelulle. Mietin miten voisin muotoilla esseiden kirjoittamisen prosessiksi. Uskottelen itselleni etten halua kirjoittaa ennen kuin täydellinen malli esseiden kirjoittamista varten on valmis. Lopputuloksena turhaudun saamiini tuloksiin ja tunnen pahaa oloa siitä, etten pystynyt noudattamaan suunnitelmaani. Kirjoitusteni laatu on parhaimmillaan tyydyttävää. Mitä muutakaan voi odottaa tekstiltä, joka on painettu kasaan viimeisenä päivänä, puolessatoista tunnissa.

 

Tilanne on taas ajautunut tähän: suunnittelua ja pohtimista on tehty, itse lukemistakin. Kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt taka-alalle. Nyt on aika kirjoittaa.

 

Tällä hetkellä aikaa on kymmenen päivää yhden sijaan. Puristan seuraavina kuutena päivänä tekstiä ulos kuin vimmattu. En suunnittele, vaan kirjoitan. Mutta sittenhän tekstistä tulee huonoa, kun sitä noin lähtee suunnittelematta kirjoittamaan? Niin tuleekin. Kysyn kuitenkin: onko ongelma nyt siinä saanko aikaan hyvää tekstiä vai saanko aikaan tekstiä ollenkaan? Ei se tekstiä yhtään paranna, että sitä suunnitellaan, suunnitellaan ja suunnitellaan kunnes lopulta se kirjoitetaan hosumalla viimeisenä päivänä. Miten tämä raivolla kirjoittaminen sitten ratkaisee mitään? Se ratkaisee kolme ongelmaa. Ensimmäisenä, saan tekstiä ulos. Toisena, teksti ei tule ulos viimeisenä päivänä, jolloin sitä ei ehdi lukea läpi ja parannella. Kolmantena, saan kirjoitettua kirjapisteet määräajassa.

 

Jei, saan kirjapisteet kasaan määräajassa. Tätähän voisi juhlistaa! Ei! Minulta puuttuu olennainen palanen tekemisestä, kurinalaisuus ja rutiini. Ilman niitä, olen samassa tilanteessa ensi keväänä. Miten sitten jatkan rutistuksen jälkeen? Kenties puhahdan sanoen: “Huh, nyt tuli tehtyä hommia. Aika palkita itseä ja heivata kirjat niin syvälle esteriin kuin mahdollista.”. Ei! Silloin olen samassa tilanteessa taas ensi keväänä. Rutistuksen jälkeen on aika sille kuuluisalle suunnittelulle. Eikä siinä vielä kaikki. On aika aloittaa tekeminen, kirjoittamisen rutinoiminen.

 

Mitä! Aloittaa heti uudestaan. Vastahan sitä lopetettiin. Ymmärrän. Nyt kyse ei ole kuitenkaan vimmalla kirjoittamisesta. Mietitään siis hetki. Seuraavan puolen vuoden aikana minun tulee kirjoittaa 20 kirjapistettä. Kuinka paljon se tarkoittaa päivätasolla? Alla on taulukko havainnollistamaan asiaa.

 

Päiviä aikaa Kirjapisteitä Sanaa per kirjapiste Sanaa per päivä
180 20 450 50

 

50 sanaa päivässä ei ole mitään. Tämän blogiesseen n. 450 sanaa, kirjoitin 50 minuutissa. Nopealla matikalla voidaan todeta, että kirjoittaisin 50 sanaa päivässä n, viidessä ja puolessa minuutissa. Voiko olla niin, etten löydä joka päivä viittä ja puolta minuuttia kirjoittamiselle, tai noin neljääkymmentä minuuttia viikkoon. Ainoa, mitä se vaatii on rutiinin, kirjoittamista joka kuukausi, joka viikko ja joka päivä.

 

Nyt siis suut suppuun ja kirjoittamaan!

London Calling! – Kansainvälinen projekti loppunäyttönä

London Calling! – Kansainvälinen projekti loppunäyttönä

Jälleen lähestytään sitä aikaa vuodesta, kun Eventasta valmistuu yksi vuosikurssi. Tällä kertaa kyseessä on Eventassa syksyllä 2016 aloittaneet tiimiyrittäjät, joita kotoisammin ”Eventa 3.0:ksi” kutsutaan.

Proakatemian opetussuunnitelmaan kuuluu kansainvälinen projekti ”Final Camp”, jonka jokainen tiimi suorittaa valmistumisensa kynnyksellä, yleensä siis marras-joulukuun taitteessa. Final Campin tarkoituksena on antaa opiskelijoiden osaamisesta viimeiset näytöt. Tavoitteena on, että opiskelijat osaavat toimia sekä soveltaa tietojaan ja taitojaan kansainvälisessä ympäristössä, rakentaa kansainvälisiä verkostoja, sekä arvioida liiketoimintansa kansainvälisiä mahdollisuuksia.

Opiskelijat hankkivat Final Campin toimeksiantajansa sekä vastaavat projektin kustannuksista itse. Ihannetilanteessa projektista maksetaan jonkinlainen kompensaatio joko rahallisesti tai esimerkiksi majoitusjärjestelyiden muodossa, mutta koska kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, opiskelijat useimmiten kerryttävät Proakatemia-opintojensa aikana toteutetuista projekteista matkakassaa reissua varten.

Kulttuurieroja ja etikettivirheitä

Lukuisten sähköpostien, some-postausten ja puheluiden jälkeen, pienen paniikin jo kolkutellessa ovella, vihdoin tärppäsi. Me, Eventa 3.0, raahaamme matkalaukkumme viikonpäästä lentokentälle ja otamme nokan kohti Lontoota!

Kansainvälinen projektimme toteutetaan suomalaiselle muotialan yritykselle, jonka tuotteille lähdemme etsimään jälleenmyyjiä ja potentiaalisia asiakkaita. Projektimme alkaa ennakkovalmisteluilla jo kotoa käsin, sillä suurten yritysten johtoportaan oven taakse ei ihan noin vain yllättäen marssita.

Eventa 3.0:n Antti Rein perehtyi heti ensimmäisenä Iso-Britannian bisneskulttuuriin, josta hän myös kirjoitti mielenkiintoisen esseen. Antti kiteyttää loistavasti kansainväliseen projektiin tehtävän etukäteisvalmistautumisen merkityksen: ”Varsinkin ulkomaille mentäessä voi olla paljon erilaisia kulttuurillisia tapoja, mitä Suomessa ei ole. Näin ollen on syytä valmistautua hyvin tutustumalla kohdemaan liike-elämän kulttuuriin ja etiketteihin. Pahimmassa tapauksessa voi mokata omat kaupat tai yhteistyömahdollisuudet ilman, että edes itse tajuaa tehneensä virheen.”

Koska meillä olemme Lontoossa vain viikon ja suurten yritysten johtohenkilöiden kanssa neuvottelusta ei kannata edes haaveilla vain yllättäen sisään marssimalla, päätimme yhdessä toimeksiantajamme kanssa, että pyrimme sopimaan tapaamiset yrityksiin jo etukäteen. Ennen satojen sähköpostien lähettämistä Antti kuitenkin perehdytti meidät muut tiivistetysti Iso-Britannian etikettiin ja bisneskulttuuriin, ettemme torppaisi mahdollisuuksiamme jo heti kättelyssä.

Valmistautumisella kohti menestystä

Iso-Britanniassa tärkeimpiä kommunikoinnissa huomioon otettavia asioita ovat kohtelias ja virallinen puhuttelutapa. Etenkin itseä vanhempien tai arvovaltaisten henkilöiden sinuttelu on etikettivirhe. Meille suomalaisille hieman vieras ”small talk”, eli kevyt jutustelu ennen virallisen asian käsittelyä on Iso-Britanniassa osoitus kohteliaisuudesta sekä kunnioituksesta keskustelukumppania kohtaan.

Sain tehtäväkseni kääntää yritysten kontaktointiin toteutetun sähköpostiviestipohjan englanniksi. Tehtävää varten perehdyin vielä hieman Iso-Britannian etiketin mukaisiin kohteliaisiin ja virallisiin kirjoitusmuotoihin ja fraaseihin. Myös kirjallisessa kommunikoinnissa kunnioittava puhuttelutapa ja viestin loppuun lisätyt small talkia mukailevat kevyet toivotukset ovat tärkeitä. Valmiin käännöksen lähetin vielä varmuuden vuoksi natiivi-britille tarkastettavaksi. Eipähän ainakaan pitäisi jäädä tapaamisten sopiminen ja kansainvälisen projektin onnistuminen etikettivirheistä kiinni!

Tiimimme jaoimme jo taistelupareihin, joista jokaiselle valittiin omat toimialat. Jokainen pari vastaa toimialansa yritysten kontaktoinnista ja niistä syntyneistä tapaamisista. Nyt jäljellä onkin enää maanista ”send”-napin rämpyttämistä, viesteihin vastailua ja matkalaukkujen pakkailua.

Eventa 3.0 on valmis valloittamaan maailman!

Terkuin, Juuli / Eventa 3.0

 


 

Eventa 2.0 reissasi Nicaraguassa ja Costa Ricassa Final Campin merkeissä.

Eventa 1.0 suoritti Final Campin Balin lämmössä.